Valitut palat

Kuten jo tuolla aiemmin kerroinkin, laitoin edellisen blogini salasanan taakse siinä esiintyvien henkilökohtaisuuksien vuoksi, koska minut on jo tunnistettu useaan otteeseen. Muutamia kirjoituksia teki kuitenkin mieleni vielä pitää julkisina salaisuuksinani, joten kopsaan niitä omasta mielestäni parhaita hengentuotteitani tänne sivuun.

_____________________________________________________________________________________

Loirivaras 12.7.2008

Ilkeä lapsipyryharakka varastaa vuonna -87 erityisopettajalta c-kasetin tarkoituksenaan teipata ne pienet kolot umpeen, ja äänittää sille radiosta discomusiikkia. Kotona ilkeä loirivaras päättää kuitenkin kertaalleen kuunnella kasetin läpi, eikä tahdokaan enää äänittää sen päälle Modern Talkingia tai Samantha Foxia. 

Loirivaras kuuntelee einoleinoa vielä kaksikymmentäyksi-vuotta myöhemminkin, sävyt vain ovat muuttuneet, aivan kuten iän karttuessa usein käy.

Loiri laulaa: Sulle laulan neiti kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus. Lapsipyryharakka OLISI TAHTONUT olla neiti kesäheinä ja sydämeni suuri hiljaisuus. Ilkeää lapsipyryharakkaa vaan kukaan ei kesäheinäksi huoli sen enenpää, kuin suureksi hiljaisuudekseenkaan. Kaksikymmentäyksi -vuotta myöhemmin aikuispyryharakka lähinnä kohottaa sarkastisesti oikeaa suupieltään ja miettii, kuinka tuskallisesti kesäheinä-ajat ovat tältä elämältä ohi. Kuka ihme tahtoo neitikesäheinäkseen jo melkein puolessavälissä neljääkymmentä vuottaan laahustavan, edelleen ilkeän, ja nykyään vielä ylipainoisenkin putkimiehen?

Lapsipyryharakka kuuntelee loirin laulavan “tiedän ma rauha mulle on mullassa suotu”. Ajatus on varsin kiihoittava: Mitä sanoo väkivaltainen isä? Sureeko se? Entä narsistinen äiti? (Narsistinen äiti ja väkivaltainen isä katsovat pöydän takaa, kun ilkeä lapsipyryharakka seisoo tylsä puukko kädessään ja uhkaa viiltää ranteensa: “Jos sä nyt tapat itses, niin multa loppuu työt! Kuka antaa lapsensa enää minun hoitoon, jos oma lapsi on viiltänyt ittensä hengiltä!” Väkivaltaisen isän silmissä on ylpeyttä lapsipyryharakan luonteenlujuuden vuoksi. Paitsi, että lapsipyryharakka on ilkeä, hän on myös raukkamainen. Hän laskee puukon keittiönpöydälle, ja jää odottamaan turpakäräjiä). Lapsipyryharakka vinguttaa c-kasetin uudella, punaisella mankallaan takaisinpäin “tiedän ma rauha, mulle on mullassa suotu. Etsijän tiel-le ei lepoo, lempeä luotu”, vingvingpidipidipidivingving ja uudestaan. Aikuispyryharakka miettii tässä kohdin lähinnä, kuinka monta putkienmutkaa on vielä eristämättä, ennenkuin tämä rauhaisa olotila jäseniin valuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat, mies olen köyhä, kalliit on laulujen lunnaat. Aikuispyryharakka osaa jo tämän: Mitä enemmän saat, sitä enemmän olet itse joutunut antamaan. Mitä enemmän annat, sitä enemmän sinulta halutaan, itseään taitavamman ihmisen varat eivät vain tähän yksinkertaisesti riitä. Eivät riitä, ei.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin. Haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin. Kaksisuuntaistamielialahäiriöpyryharakkaa parhaimmillaan. Ja tämäkin vielä: Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka. Liikaako lienee pantukin paatinen taakka. Kai olen niitä, joilla on tahto, ei voima. Voittoni tyhjää, työn tulos: Tuntoni soima.

Toivoni ainoo; tuskaton tuokio pieni. Lapsipyryharakka makaa valveilla kiehuvassa vesisängyssään kaamean mielikuvitusolentonsa vieressä unilääketokkurassa, ja miettii, miten uskaltaisi nousta ylös herättämättä ketään, ja laittaa edes sängyn lattialla makaavan termostaatin kohdalleen patjan alle, jotta sänky viilenisi. Aikuinen depressiopyryharakka makaa neljä kuukautta ainutkertaisesta elämästään sohvalla, ja miettii itsetuhoajatustensa lomassa useaan otteeseen muunmuassa tätäkin sitaattia.

Siis oli suotta kestetyt vaikeat vaivat: Katkotut kahleet, poltetut rakkahat laivat. Lapsipyryharakka tie-tää, että tämä menee näin. Tämä elämä oli vikatikki: Neitikesäheiniksi valitaan vain niitä tyttöjä, joilla on tahto, JA voima. Aikuispyryharakka ei ole tästä enää niinkään varma: Ah silloin tietänyt vielä en, että tuskan saappailla samoten, ei kuljeta tietä turhaan, (vaikka se kailaan puolelle meneekin).

Yhdessä kohdassa loirin kanssa on eri mieltä niin lapsi-, kuin aikuispyryharakkakin. “Oi, oppi ottakaa te joutsenista, ne lähtee syksyin, palaa keväisin”. Eihän kukaan voi lähteä osaksi aikaa pois. Eihän itseään voi juosta karkuun. Eivät pyryharakat ole muuttolintuja. Pyryharakka on pyryharakan sisällä 24/7, on meidän rannoillamme rauhallista, tai sitten vähän vaiherikkaampaa, kuten aikuispyryharakka on näiden kahdenkymmenenyhden-vuoden aikana oppinut huomaamaan.

Pyryharakka

Kirjoita vastaus

*
Todistaaksesi olevasi ihminen, etkä roska-automaatti, kirjoita kuvassa näkyvä sana.
Anti-Spam Image

Theme Design by Deeogee. Sponsored by Key West , Florida Keys, Dry Tortugas