Kaapo kuoli aamukuudelta sairauskohtaukseen. Itkettää.

Pyryharakka

Tätä toimenpidettä olen siis harkinnut jo vuodesta 2000, ja nyt ne sitten ovat siinä, ihan vain siksi, että sain vihdoinkin aikaiseksi piirrettyä sellaisen mallin, jonka halusin nahkaani ikuistettavan. Rahat ko. kotieläinten hankintaa varten piti tietenkin lainata Virtuaalimieheltä. Tässä vielä pieni yksityiskohta, mikäli ketään nyt edes ylipäätään moinen ruumiintaide jaksaa kiinnostaa:

Ja sitten ne vielä viitsivät väittää, ettei omaisuutta voi ottaa hautaan mukaansa. Huonona puolena mainittakoon, että nyt en enää malttaisi odottaa kesää edes sitä vertaa, kuin tähän mennessä, päästäkseni pelottelemaan tuppukyläläisiä liskoillani. Nyt ei kyllä enää mummot hypi silmille kassajonossa! Etenkään, jos vielä uhkaavan tilanteen tullen näytän niille ruumiinkielistä katu-uskottavuuttani. HaH:

Lävistyksiä en sentään aio ottaa, vaikka pojat sitä heti näistä suunnitelmistani kuultuaan niitä alkoivatkin ehdottelemaan. Sain niistä nimittäin ihan tarpeekseni Kaapon jokunen viikko sitten suorittamasta kokeilusta, joka tuli maksamaan minulle kahdeksankymmentä euroa: Eräänä perjantaina se nimittäin lopetti syömisen, ja jatkoi paastoaan koko viikonlopun. Koska en viikonlopun aikaan saanut sitä eläinlääkärille, ja maksullisesta puhelinnumerostakin käskettiin minun odottaa maanantaihin, vietimme varsin tuskallisen ja kyynelten täyttämän kaksi päivää odotellen arjen koittamista. Maanantaina syy moiseen syömättömyyteen ja sairastamiseen selvisi: Kaapo oli nuoruudenhuumassaan saanut jostain perin merkillisestä syystä parsinneulan suuhunsa poikittain! Selvittyään nukutuksesta ja viikon antibioottikuurista, se on nyt taas ihan entisensä, ja jatkaa työtään puhelinluettelosilppurina peilipöydän alimmalla hyllyllä. Jospas nyt lävärit riittäisivät tässä talossa vähäksi aikaa!

Mikäli ette pane pahaksenne, menen nyt hoitamaan liskoksiani, jotka eivät vielä ole oppineet olemaan nipistelemättä käsivarttani. Iso Kiitos eläinkauppiaana toimeneelle -His masters tattoon- pojille! Kyllä nyt kelpaa!

Pyryharakka

Nyt, kun olisi aikaa tehdä kaikkea jännää, mitä töissä ollessaan ei ehdi, ei ole rahaa käydä edes uimahallissa tai kuntosalilla. Päivät ja viikot vain jatkuvat ja jatkuvat tismalleen samanlaisina, muodostaen hyvinkin paljon toisiaan muistuttavia tylsiä ja vielä tylsempiä kuukausia. Pientä virkistystä miltei täydelliseen epäonnistumiseen miltei täydellisen epäonnistuneessa elämässäni on tuonut tieto, että olen päässyt Tuppukylän opistolle hitsauskouluun, ja olenkin nyt odottanut jännityksellä, ehdinkö aloittaa sen ennen töihin pääsemistä. Täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää, etten tällä hetkellä oikein osaa löytää elämälleni mitään tarkoitusta: Työtä tekevien varoilla loisiva vanha pummi.

Turhautumista lieveentääkseni olen lukenut kirjaa, joka on turhauttanut minua sillä, ettei psykologisesti nerokas kirjailija ole tarjoillut psykologisesti vähemmän nerokkaalle lukijalleen tarinansa inhokkia vadilla, vaan ilkeämielisesti osannut kuvailla kertomuksensa pahiksen tunteet siten, etten ylettömään tunteellisuuteen taipuvaisena  persoonana kykene olemaan tuntematta surua myös pahanpahanpahan sisaren puolesta, joka paskamaisella toiminnallaan lopulta tarkoittaa pelkkää hyväähyväähyvää, tuhoten samalla monen ihan oikean hyvänhyvänhyvän ihmisen elämän omansa lisäksi. Tarinan hyvähyvähyvä osapuoli kun taas muuttuu pahaksipahaksipahaksi ihan vain omimalla kaiken rakkauden ja ihailun, jonka eteen tämä pahapahapaha sisar tekee niin kovasti töitä, ihan tuosta vain, tekemättä yhtään mitään muuta, kuin syntymällä täydelliseksi. Eikö tämäntyyppinen kirjallisuus, joka pakottaa pahaa-aavistamattoman lukijan miettimään kolikon molempia puolia, pitäisi olla jo ihan perustuslaissakin kiellettyä? Vihaaminen kun on paljon helpompaa silloin, kun ei tarvitse miettiä vihansa kohteen inhimillisyyttä millään tavoin.

Taidankin mennä jatkamaan tämänkertaista kirjakärsimystäni. Ai niin kirjan nimi on Vihreän delfiinin maa, ja kirjoittaja Goudge, mikäli ketä kiinnostaa näinkin vanhahtavaa tekstiä alkaa lukea…

Pyryharakka

…samaisessa asennossa pellolla köllöttely, joskin ilman niitä muutamia yksittäisiä musiikkikappaleita, etten ole nähnyt mitään erityistä syytä näistä ruumin- ja sieluntoiminnoistani teille raportoida. Sanonpa nyt vain sen verran, että olen menossa maanantaina haastatteluun Tuppukylän hitsauskouluun pääsyä varten, ja että maaliskuussa pääsen töihin, jos luoja suo, ja pomo unohtanut toisinaan hivenen sarkastisen putkimiesasenteeni työmaaolosuhteissa. Ainakin näillä näkymin töitä on minulle luvattu, ja nythän kaikki tulee sujumaan kuin siivillä. Etenkin, kun tulin humalapäissäni ihan Virtuaalimiehen kuullen luvanneeksi lopettaa suunsoiton, ja naama punaisena itsepäisille putkille ja putkenosille huutaville putkimiehille ilkamoinnin. Kyllä minä nyt jo olen ihan kiltti!

Sen pidemmittä puheitta taidan lopettaa tämän yömyöhäpostaukseni tähän, ja käydä vielä vilkaisemassa naamakirjaa ja suomi24:sta: Olisikohan siellä oikein aloitettu uusi keskustelu P:ltä K:lle, jonka F kuvittelee tarkoittavan itseään ja A:ta, tai jotain muuta sensuuntaista. Nukkumaan ehtii kyllä päivälläkin.

Pyryharakka

Vaikka olotilaani voitaneenkin tällä hetkellä kutsua melko arkiseksi, toivotan teille kaikille oikein hauskaa ja lahjarikasta Joulua, ja julkistan vielä kuvan muutaman vuoden takaa, jolloin olin vielä viitsinyt eto asian eteen hössöttää ja vouhkata:

Pyryharakka

Julkaisenpa vielä seuraavaksi listan, jonka avulla pystyt suojautumaan urkinnalta ja kyttääjiltä kaikista tehokkaimmin:

1. Mikäli pelkäät jonkun ilkeämielisen ja asiasta sairaalloisen kiinnostuneen henkilön pääsevän jotenkin vahingoittamaan sinua sillä tiedolla, että olet leiponut tänään pullaa, älä ilmoita siitä kellekään. Kodin ulkopuolelle ko. toiminnasta kielivän pullan tuoksun saat parhaiten häivytettyä suihkuttamalla kotiisi jotain voimakasta hajustetta, vaikka senkin käytöstä joku päättelykykyinen henkilö voi jo arvella sinun salaavan jotain.

2. Jos et tahdo uteliaiden näkevän kuvia, joissa esiinnyt, älä koskaan asetu kuvattavaksi missään tilanteessa. Tämän kiusallisen tilanteen voi välttää parhaiten jättämällä kaikki suku- &  muut juhlat ja kissanristiäiset väliin. Tällä toiminnalla voidaan myös estää kateellisen serkunkaiman suusanalliset kuvailut tuttavapiirilleen pukeutumisestasi, puheistasi ja hiustesi väristä.

3. Mikäli et tahdo pahansuopaisten kanssaeläjiesi tietävän, missä julkisilla paikoilla liikut, lähde toimittamaan salaperäisiä asioitasi jalkaisin, jottei liikkeitäsi pystyttäisi paikantamaan autosi rekisterinumeron perusteella. Tiedäthän, että kuka tahansa voi saada nimesi selville ihan vain kysymällä sitä autorekisterikeskuksesta. Julkisilla paikoilla liikuttaessa on hyvä pukeutua neutraalisti, ja päähän voi vetää esim. silmänrei’illä varustetun paperipussin. Muistathan maksaa ostamasi vehnäjauhot ja kuivahiivan käteisellä, ettei kukaan monimutkaisten selvitysten jälkeen pääse yhdistämään tätä ostosta nimelläsi varustettuun pankkitiliin!

4. Mikäli tunnet tarvetta piirtää edellämainittuun paperipussiin kasvot, muista piirtää siihen mahdollisimman neutraali ja tunteitapaljastamaton ilme. Entisenä naisvaltaisen työpaikan työntekijänä voin kertoa, että jo pelkän ilmeen perusteella voidaan persoonasta ja sen yksityiselämästä tehdä hyvinkin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, joita sitten voidaan päivitellä ja ruotia jälkikäteen.

Nämä yksityisyysasetukset siis niitä tilanteita varten, jos joudut vaarantamaan intimiteettisi julkisilla paikoilla liikkuessa, tai muissa sosiaalisissa kontakteissasi. Pussi päässä anonyyminahan voikin sitten laukoa kanssasisarille ja -veljille toisen tunteista piittaamatta törkeyksiä ihan huoletta, aivan kuten internetissäkin (yksityishenkilön yksityisen yksityisyyden kiusallisesti vaarantavaa facebookia lukuunottamatta) voi tehdä. Kätevää.

Itse en taida moisista turvatoimista perustaa, ihan vain omaa tyhmyyttäni ja sinisilmäisyyttäni. Nytkin voin ihan avoimesti ilmoittaa olleeni…

…lähilammen jäällä ilmentämässä henkistä tasapainottomuuttani…

…tekemällä lumienkeleitä, ja kuten voitte todeta…

…minulla oli vielä oikein rikoskumppanikin mukanani. Ettehän kerro kellekään?

Pyryharakka

Rahanpuutteestani johtuen olen joutunut myös vähentämään uimahallissa ja kuntosalilla käyntejäni. Voihan sitä tietysti kuntoilla päivittäisellä kävelylenkillä ja vatsalihasharjoituksilla, mutta se vaan nyt on niin kyllästyttävää. Vaikka, kyllästymisestäni huolimatta olen näin toiminut päivittäin, paitsi tänään, jolloin olen….

…leiponut vimmatusti. Niin pullaa, kuin pipariakin. Eräänä päivänä kävimme myös Virtuaalimiehen kanssa…

…luontokuvausretkellä lähimetsissä uskollisen hippihiacen kyyditsemänä, vaikka en juurikaan saanut napattua tämän kummempaa kuvaa…

…julkaistavaksi. Koko reissun paras anti oli ehkäpä kuva pissaavasta, iloisesta Virtuaalimiehestä. Sitä kuvaa minulla ei tietenkään ole lupa julkaista netissä, vaikka itse tulenkin siitä hirvittävän hilpeälle tuulelle aina antaessani ko. taideteoksen lohduttaa työttömyydestä alentunutta mielialaani. Itsekäs, itsekäs Virtuaalimies.

Mikäli ette pane pahaksenne, taidan nyt mennä tekemään hakemuksen työkkärin hitsauskurssille iltamokkaa juodessani, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, vaikka minua ennen vuodenvaidetta jo onnistaisi ihan työpaikankin kanssa. Pitäkää peukkuja!

Pyryharakka

Hämmästystäni ja turhamaisuuttani lisää ehkä sekin seikka, että vielä kaksi ja puoli vuotta sitten näytin tällaiselta…

…vammaistensäilytystehtaan loppuunpalaneelta ja työpaikkakiusatulta hoitajalta itsetuhoajatuksineen päivineen. Lienee sanomattakin selvää, että olen nykyiseen olotilaani enemmän, kuin tyytyväinen, vaikka sitten työttömänäkin. Näillä kokemuksilla voisin suositella kaikille työhönsä ja elämäänsä kyllästyneille rohkeaa alanvaihtoa hyvän sään aikana!!! Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi kärsimykseen.

Paitsi, että olen hienostellut ja poseerannut, olen myös hakenut töitä Norjalaisesta firmasta, jossa googlen käännöskoneen mukaan pitää työntää käärme hihaan, jotta media pysyy poissa putkesta. Aikani asiaa pohdiskeltuani uskalsin kuitenkin hakea, vaikken olekaan aivan varma, onko se hihaan tungettava käärme myrkyllinen, vai ei. Pitää vain muistaa sitten varata monta kyypakkausta mukaan reissuun, jotta norjalaiset paparazzit pysyvät poissa vanhaa, pinnoitettavaa viemäriä tukkimasta, vaikka ne epäilemättä sielläpäin niin supersuosittuja ja salaisia ovatkin. Hulluja nuo Norjalaiset!

Nyt alan ryystämään lempivirolaisteni tuomaa sakua. Illalla saunomaan siskon luo!

Pyryharakka

Olisi paljon mukavampaa lähteä töihin Viroon, niiden kielikin kun näin savolaisperenaisen korvin kuulostaakin paljon loogisemmalta: Istuskelisinpa vain söögitunnilla virolaisten torulukkseppien kyrväl vöileib pihkassa, ja vapaa-aikanani shoppailisin pienellä tililläni halpoja pitspuksideja paikallisista röivakaupluksista. Tiesittekö muuten, että virolaisten mielestä blogini nimi on Amatöör toruluksepp, jota kirjoittaa Tiiu harakas, joka juo miltei jokaisen postauksensa päätteeksi tassillisen kuumaa säämisnahkaa? Jos ette usko, niin kääntäkääpä piruuttanne googlella Amatööriputkimies vironkieliseksi. No unohdetaan jo se eesti keel ja -rahvas, ja keskitytään nordmanneihin ja norskiin.

Viime viikonlopun erikoisuutena voisin mainita eilisen psykedeliametsäretken lapsuuden marjametsiini Virtuaalimiehen kanssa. Katsokaa nyt, kuinka kummallisessa paikassa kävimme seikkailemassa:

Ai niin, ja pakko myöskin mainita, että Kaapo ja koirat voivat oikein hyvin ja paksusti, vaikkakin Kaapo aiheutti lauantai-illan päätteeksi kauhunhetkiä yrittämällä hankkia itselleen permanentin kanimaiseen tapaan sähköjohtoa nikertämällä. Onneksi siitäkin kokemuksesta selvittiin pelkällä hampaiden naksuttelulla, ja puolen vuorokauden syömälakolla. Pitää olla huolellisempi tästä lähtien!!!

Nyt taidan jatkaa aamusäämisnahkani hörppimistä, ja lähteä seikkailemaan nettiin: Olisikohan siellä Nav:in sivuilla uusia rörleggeren arbeitteja tarjolla? Ha det bra!

Pyryharakka

Herään, ja tunnen olevani onnellinen siitäkin huolimatta, etten enää kykene muistamaan, mitä oivalsin unessani.

Pyryharakka