Amatööriputkimies

Kirjoittaja pyryharakka @ 23. Tammikuu - 17:40

Pitänee kirjoittaa ihan itselleni muistutukseksi, että alan pikkuhiljaa tympääntyä kuoliaaksi.

Nyt, kun olisi aikaa tehdä kaikkea jännää, mitä töissä ollessaan ei ehdi, ei ole rahaa käydä edes uimahallissa tai kuntosalilla. Päivät ja viikot vain jatkuvat ja jatkuvat tismalleen samanlaisina, muodostaen hyvinkin paljon toisiaan muistuttavia tylsiä ja vielä tylsempiä kuukausia. Pientä virkistystä miltei täydelliseen epäonnistumiseen miltei täydellisen epäonnistuneessa elämässäni on tuonut tieto, että olen päässyt Tuppukylän opistolle hitsauskouluun, ja olenkin nyt odottanut jännityksellä, ehdinkö aloittaa sen ennen töihin pääsemistä. Täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää, etten tällä hetkellä oikein osaa löytää elämälleni mitään tarkoitusta: Työtä tekevien varoilla loisiva vanha pummi.

Turhautumista lieveentääkseni olen lukenut kirjaa, joka on turhauttanut minua sillä, ettei psykologisesti nerokas kirjailija ole tarjoillut psykologisesti vähemmän nerokkaalle lukijalleen tarinansa inhokkia vadilla, vaan ilkeämielisesti osannut kuvailla kertomuksensa pahiksen tunteet siten, etten ylettömään tunteellisuuteen taipuvaisena  persoonana kykene olemaan tuntematta surua myös pahanpahanpahan sisaren puolesta, joka paskamaisella toiminnallaan lopulta tarkoittaa pelkkää hyväähyväähyvää, tuhoten samalla monen ihan oikean hyvänhyvänhyvän ihmisen elämän omansa lisäksi. Tarinan hyvähyvähyvä osapuoli kun taas muuttuu pahaksipahaksipahaksi ihan vain omimalla kaiken rakkauden ja ihailun, jonka eteen tämä pahapahapaha sisar tekee niin kovasti töitä, ihan tuosta vain, tekemättä yhtään mitään muuta, kuin syntymällä täydelliseksi. Eikö tämäntyyppinen kirjallisuus, joka pakottaa pahaa-aavistamattoman lukijan miettimään kolikon molempia puolia, pitäisi olla jo ihan perustuslaissakin kiellettyä? Vihaaminen kun on paljon helpompaa silloin, kun ei tarvitse miettiä vihansa kohteen inhimillisyyttä millään tavoin.

Taidankin mennä jatkamaan tämänkertaista kirjakärsimystäni. Ai niin kirjan nimi on Vihreän delfiinin maa, ja kirjoittaja Goudge, mikäli ketä kiinnostaa näinkin vanhahtavaa tekstiä alkaa lukea…

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 8. Tammikuu - 00:53

Ensinnäkin ilmoitan ihan suoraan, että joulun jälkeinen bloginkirjoittamattomuuteni johtuu ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen asiaa aikani pohdiskeltuani tullut siihen lopputulokseen, että netistä löytyy niin paljon mielenkiintoisempaakin selailtavaa, (mm. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8488057, sekä tuhatpäinen teini-ikäisten tytärten laatima testinivaska facebookissa), kuin yhden yksittäisen työttömän putkimiehen sängyssä kuulokkeet korvilla makailu muutamia yksittäisiä musiikkiesityksiä kuunnellen, tai kahdenkymmenenviiden -asteen pakkasessa…

…samaisessa asennossa pellolla köllöttely, joskin ilman niitä muutamia yksittäisiä musiikkikappaleita, etten ole nähnyt mitään erityistä syytä näistä ruumin- ja sieluntoiminnoistani teille raportoida. Sanonpa nyt vain sen verran, että olen menossa maanantaina haastatteluun Tuppukylän hitsauskouluun pääsyä varten, ja että maaliskuussa pääsen töihin, jos luoja suo, ja pomo unohtanut toisinaan hivenen sarkastisen putkimiesasenteeni työmaaolosuhteissa. Ainakin näillä näkymin töitä on minulle luvattu, ja nythän kaikki tulee sujumaan kuin siivillä. Etenkin, kun tulin humalapäissäni ihan Virtuaalimiehen kuullen luvanneeksi lopettaa suunsoiton, ja naama punaisena itsepäisille putkille ja putkenosille huutaville putkimiehille ilkamoinnin. Kyllä minä nyt jo olen ihan kiltti!

Sen pidemmittä puheitta taidan lopettaa tämän yömyöhäpostaukseni tähän, ja käydä vielä vilkaisemassa naamakirjaa ja suomi24:sta: Olisikohan siellä oikein aloitettu uusi keskustelu P:ltä K:lle, jonka F kuvittelee tarkoittavan itseään ja A:ta, tai jotain muuta sensuuntaista. Nukkumaan ehtii kyllä päivälläkin.

Pyryharakka