Amatööriputkimies

Kirjoittaja pyryharakka @ 24. Joulukuu - 19:06

Olen viettänyt elämäni ensimäisen joulun ilman kokkaamista ja suurempia valmisteluja, koska pojat ovat jo toista joulua peräkkäin isänsä äidin luona kaukana kotoa. Loinpahan vain lumet pihamaalta, ja sytytin naapureiden iloksi muutaman valkean tiluksille. Voihan sitä nauttia näinkin, vaikka tätä kiireetöntä elämää onkin jatkunut jo toista kuukautta peräkkäin: Voitaisiinko siis sanoa, että elämäni on nykyään yhtä suurta, tasapaksua  juhlaa päivästä toiseen?

Vaikka olotilaani voitaneenkin tällä hetkellä kutsua melko arkiseksi, toivotan teille kaikille oikein hauskaa ja lahjarikasta Joulua, ja julkistan vielä kuvan muutaman vuoden takaa, jolloin olin vielä viitsinyt eto asian eteen hössöttää ja vouhkata:

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 17. Joulukuu - 15:36

Menetettyäni jälleen kerran muutaman päivän kestoisen eristysurakan jollekin nopeammalle työttömälle ja leivottuani heti aamutuimaan joulutorttuja rasittavalle perheelleni, olen perehtynyt facebookin yksityisyyden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden salakavalasti tuhoavaan maailmaan, ymmärtämättä täysin lukemaani. Ilmeisesti yleissivistyksessäni on isoja aukkoja, kun en kuolemaksenikaan kykene ymmärtämään, kuinka ne salaiset ja intiimit yksityiskohdat, joista en tahdo kenenkään tietävän, vuotavat ko. naamakirjan kautta koko suomen kansan tietoon. Minulla kun yleensä ei ole tapana julkaista sellaisia noloja yksityiskohtia elämästäni, joita en tahdo kenenkään saavan tietoon: Mikäli joku urkkija tahtoo saada tietoonsa, olenko leiponut tänään pullaa, en usko olevan minulle millään lailla vahingollista, vaikka tämä ihailijani sen tiedon netistä kaivaisikin tietoonsa, hyväntahtoisena persoonana voinen kyllä tämän tyydytyksen lähimmäiselleni suoda. Ja onhan netin kautta juoruämmien tyydyttäminen huomattavasti helpompaakin, kuin ennen vanhaan: Silloin kun niiden piti se pullanleipominen käydä ihan kotona asti toteamassa ja kyttäämässä. Ja mitä siihen nimen ja asuinpaikan salaamiseen tulee, olen tässä työttömänä ollessanikin soitellut monta kertaa viikossa ympäri suomenmaan, ja ihan oikein Norjaankin asti,  esitellen itseni täysin tuntemattomille ihmisille: Pyryharakka Putkimies Tuppukylästä päivää, ja jättänyt vielä puhelinnumeronikin uteliaiden tahojen kännyköihin, enkä edes osaa pelätä tai hävetä yhtään, vaikka nimeni ja osoitteeni tämän jälkeen voikin olla tämän työnantajan sukulaisten ja ystävienkin tiedossa. Yleensä jätän toki työpaikkahaastattelussa kaikki noloimmat asiat yksityiskohtaisine selostuksineen seksielämästäni ja muista törttöilyistäni kertomatta. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin eikö sitä samaa linjaa voi vetää myös naamakirjassa? Jos tahdon välttämättä kertoa jollekin omista asioistani, niin voin asiasta avautua kahdenkeskisesti, vaikka vammaistensäilytystehtaan entisenä työntekijänä tiedänkin, että kaikki, minkä suustaan päästää, voi hetken kuluttua olla julkista tietoa ja kaikkien käytettävissä. Eli sanomani pähkinänkuoressa onkin se, että kaikkein tehokkain tapa säilyttää henkilökohtainen intimiteettisuojansa, on vetäytyä sosiaalisista kontakteista kokonaan.

Julkaisenpa vielä seuraavaksi listan, jonka avulla pystyt suojautumaan urkinnalta ja kyttääjiltä kaikista tehokkaimmin:

1. Mikäli pelkäät jonkun ilkeämielisen ja asiasta sairaalloisen kiinnostuneen henkilön pääsevän jotenkin vahingoittamaan sinua sillä tiedolla, että olet leiponut tänään pullaa, älä ilmoita siitä kellekään. Kodin ulkopuolelle ko. toiminnasta kielivän pullan tuoksun saat parhaiten häivytettyä suihkuttamalla kotiisi jotain voimakasta hajustetta, vaikka senkin käytöstä joku päättelykykyinen henkilö voi jo arvella sinun salaavan jotain.

2. Jos et tahdo uteliaiden näkevän kuvia, joissa esiinnyt, älä koskaan asetu kuvattavaksi missään tilanteessa. Tämän kiusallisen tilanteen voi välttää parhaiten jättämällä kaikki suku- &  muut juhlat ja kissanristiäiset väliin. Tällä toiminnalla voidaan myös estää kateellisen serkunkaiman suusanalliset kuvailut tuttavapiirilleen pukeutumisestasi, puheistasi ja hiustesi väristä.

3. Mikäli et tahdo pahansuopaisten kanssaeläjiesi tietävän, missä julkisilla paikoilla liikut, lähde toimittamaan salaperäisiä asioitasi jalkaisin, jottei liikkeitäsi pystyttäisi paikantamaan autosi rekisterinumeron perusteella. Tiedäthän, että kuka tahansa voi saada nimesi selville ihan vain kysymällä sitä autorekisterikeskuksesta. Julkisilla paikoilla liikuttaessa on hyvä pukeutua neutraalisti, ja päähän voi vetää esim. silmänrei’illä varustetun paperipussin. Muistathan maksaa ostamasi vehnäjauhot ja kuivahiivan käteisellä, ettei kukaan monimutkaisten selvitysten jälkeen pääse yhdistämään tätä ostosta nimelläsi varustettuun pankkitiliin!

4. Mikäli tunnet tarvetta piirtää edellämainittuun paperipussiin kasvot, muista piirtää siihen mahdollisimman neutraali ja tunteitapaljastamaton ilme. Entisenä naisvaltaisen työpaikan työntekijänä voin kertoa, että jo pelkän ilmeen perusteella voidaan persoonasta ja sen yksityiselämästä tehdä hyvinkin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, joita sitten voidaan päivitellä ja ruotia jälkikäteen.

Nämä yksityisyysasetukset siis niitä tilanteita varten, jos joudut vaarantamaan intimiteettisi julkisilla paikoilla liikkuessa, tai muissa sosiaalisissa kontakteissasi. Pussi päässä anonyyminahan voikin sitten laukoa kanssasisarille ja -veljille toisen tunteista piittaamatta törkeyksiä ihan huoletta, aivan kuten internetissäkin (yksityishenkilön yksityisen yksityisyyden kiusallisesti vaarantavaa facebookia lukuunottamatta) voi tehdä. Kätevää.

Itse en taida moisista turvatoimista perustaa, ihan vain omaa tyhmyyttäni ja sinisilmäisyyttäni. Nytkin voin ihan avoimesti ilmoittaa olleeni…

…lähilammen jäällä ilmentämässä henkistä tasapainottomuuttani…

…tekemällä lumienkeleitä, ja kuten voitte todeta…

…minulla oli vielä oikein rikoskumppanikin mukanani. Ettehän kerro kellekään?

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 9. Joulukuu - 22:29

Heti alkuun voin ilmoittaa, etten ole kirjoittanut, koska olen niin lopenkyllästynyt tuhlaamaan parasta työkykyikääni omasta tahdostani riippumattomaan työttömyyteen. Toisena tähän samaan aiheeseen liittyvänä turhauttavana seikkana voisin mainita niinikään omasta tahdostani riippumattoman tulonlähteettömyyteni, joka on ajanut minut jopa soskun luukulle asti osoittamaan omasta tahdostani riippumatonta ärtymystäni byrokraateille: Tätä kokemusta rikkaampana en yhtään ihmettele, jos se tunteensa avoimemmin näyttävä reiska sieltä rannalta aiheuttaa vaaratilanteen kuunnellessaan nasaaliäänellä esitettyjä lisäselvitysvaateita ja alentuvaa huokailua, jos minäkin jo hiillyin kymmenen ensimmäisen minuutin aikana, vaikken edes odotellut krapularyypyn tarpeen aiheuttamaa deliriumkohtausta pikku-ukkoineen kaikkineen. Minähän en ansiosidonnaiseen oikeutettuna työttömänä henkilönä  tietenkään ole edes hakemassa ko. almuja kokonaan itselleni, vaan ne peritään minulta takaisin, jahka liiton nasaaliääniset tädit päättävät, milloin minut päästetään nauttimaan heidän tahdostaan riippumattomasta setelisateesta. Sossunkaan päätöstä en ole saanut vielä tähän päivään mennessä, vaikka hakemuksen sinne jätin jo kaksi viikkoa sitten: Olisikohan kannattanut hillitä kärkeviä kommenttejani siellä?

Rahanpuutteestani johtuen olen joutunut myös vähentämään uimahallissa ja kuntosalilla käyntejäni. Voihan sitä tietysti kuntoilla päivittäisellä kävelylenkillä ja vatsalihasharjoituksilla, mutta se vaan nyt on niin kyllästyttävää. Vaikka, kyllästymisestäni huolimatta olen näin toiminut päivittäin, paitsi tänään, jolloin olen….

…leiponut vimmatusti. Niin pullaa, kuin pipariakin. Eräänä päivänä kävimme myös Virtuaalimiehen kanssa…

…luontokuvausretkellä lähimetsissä uskollisen hippihiacen kyyditsemänä, vaikka en juurikaan saanut napattua tämän kummempaa kuvaa…

…julkaistavaksi. Koko reissun paras anti oli ehkäpä kuva pissaavasta, iloisesta Virtuaalimiehestä. Sitä kuvaa minulla ei tietenkään ole lupa julkaista netissä, vaikka itse tulenkin siitä hirvittävän hilpeälle tuulelle aina antaessani ko. taideteoksen lohduttaa työttömyydestä alentunutta mielialaani. Itsekäs, itsekäs Virtuaalimies.

Mikäli ette pane pahaksenne, taidan nyt mennä tekemään hakemuksen työkkärin hitsauskurssille iltamokkaa juodessani, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, vaikka minua ennen vuodenvaidetta jo onnistaisi ihan työpaikankin kanssa. Pitäkää peukkuja!

Pyryharakka