Amatööriputkimies

Kirjoittaja pyryharakka @ 23. Lokakuu - 20:17

Tämän viikon kirjoittelut ovat jääneet sairaana töissä liehumisesta aiheutuneen väsymyksen vuoksi väliin. Olenpahan vain maannut illat pääsääntöisesti kuulokkeet korvilla musiikkia kuuntelemassa ja spiderpasianssia pelaamassa. Edistyin kuitenkin keskiviikkona hakemaan antibioottikuurin keuhkoputkentulehdukseksi asti äityneeseen yskääni.

Viime lauantain kekkerit olivat katkeransuloinen muistutus siitä, miten hyviä ystäviä olen päässyt kadottamaan kahdenkymmenen vuoden ajaksi. Ilta oli todella mukava: Istuimme meillä neljän tunnin ajan suorittamassa pikakertausta kahdenkymmenen vuoden tapahtumista ja mullistuksista, ja lähdimme illalla kapakkaan. Toivottavasti seuraavaa tapaamista ei tarvitse odottaa viisikymmentäviisi-vuotiaaksi asti.

Viikkooni on sisältynyt myös Mr. Puberteetin koulupalaveri, jossa sain nuhteita poikani tupakointiharrastuksesta vapaa-ajalla. Moitteet otin vastaan varsin suoraselkäisesti myöntäen, etten ole jaksanut pojan kanssa asiasta tarpeeksi riidellä ja jauhaa,  ja aloin kehumaan pojan rehellisyyttä: Monikohan tuon ikäinen moisen synnin suoraan myöntää opettajalle, kun tietää, että siitä tullaan aivan varmasti puhumaan illalla palaverissa? Oma näkemykseni asiasta on se, että vaikka äitinä vauvani tupakointi näyttääkin ihan hirveälle, niin maallikon mielestä se salaa nurkan takana poltettu tupakki on ihan yhtä epäterveellinen nikotiineineen kaikkineen, kuin se, joka poltetaan rehellisesti äidin nähden. Kysymys kun ei mielestäni kuitenkaan ole niin suuresta asiasta, että sen vuoksi tarvitsisi alkaa opettelemaan sitä silmät kirkkaina -valehtelun jaloa taitoa. Enpä sitä oppinut raivoraittiiksi minäkään, vaan syöksyin nurkan taakse sätkälle heti ratsuraippakoulutuksen jälkeen uudelleen, ja hyvinpä ko. hyödyke ehkä juuri siitä syystä maistuu edelleenkin. Jospas se poika oppisikin mieluummin arvostamaan rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä: Ihminen kun ei tuppaa vastuuta pakoillessaan pakoilemaan ketään muuta, kuin itseään, ja tunnettu tosiseikkahan on se, että se minäitse sattuu olemaan viimeinen ihminen maan päällä, keneltä kukaan voi karkuun päästä. Kyllä niitä syyttelijöitä maailmassa riittää ihan ilman, että sellaisen kanssa pitäisi joka ilta kömpiä nukkumaan vuodesta toiseen. Että näin, tällä kertaa.

Tänään olen viettänyt toista viikonlopputöillä ansaitsemaani vapaapäivää käymällä toisen naapuripitäjän hanakat-liikkeessä työhaastattelussa. Vastaanotto oli oikein positiivinen, ja paikka vaikutti todella mukavalta. Soittoralliani erinäisiin putki- ja eristysfirmoihin jatkan sitten maanantaina. Pitäkää nyt peukkuja, taas kerran!

Nyt taidan juoda vielä kupillisen kuumaa mokkaa, ja mennä odottelemaan seuraavaa lääkekuurista aiheutunutta pikakakkalähetystäni. Hauskaa viikonloppua teille kaikille!

Pyryharakka