Amatööriputkimies

Kirjoittaja pyryharakka @ 23. Lokakuu - 20:17

Tämän viikon kirjoittelut ovat jääneet sairaana töissä liehumisesta aiheutuneen väsymyksen vuoksi väliin. Olenpahan vain maannut illat pääsääntöisesti kuulokkeet korvilla musiikkia kuuntelemassa ja spiderpasianssia pelaamassa. Edistyin kuitenkin keskiviikkona hakemaan antibioottikuurin keuhkoputkentulehdukseksi asti äityneeseen yskääni.

Viime lauantain kekkerit olivat katkeransuloinen muistutus siitä, miten hyviä ystäviä olen päässyt kadottamaan kahdenkymmenen vuoden ajaksi. Ilta oli todella mukava: Istuimme meillä neljän tunnin ajan suorittamassa pikakertausta kahdenkymmenen vuoden tapahtumista ja mullistuksista, ja lähdimme illalla kapakkaan. Toivottavasti seuraavaa tapaamista ei tarvitse odottaa viisikymmentäviisi-vuotiaaksi asti.

Viikkooni on sisältynyt myös Mr. Puberteetin koulupalaveri, jossa sain nuhteita poikani tupakointiharrastuksesta vapaa-ajalla. Moitteet otin vastaan varsin suoraselkäisesti myöntäen, etten ole jaksanut pojan kanssa asiasta tarpeeksi riidellä ja jauhaa,  ja aloin kehumaan pojan rehellisyyttä: Monikohan tuon ikäinen moisen synnin suoraan myöntää opettajalle, kun tietää, että siitä tullaan aivan varmasti puhumaan illalla palaverissa? Oma näkemykseni asiasta on se, että vaikka äitinä vauvani tupakointi näyttääkin ihan hirveälle, niin maallikon mielestä se salaa nurkan takana poltettu tupakki on ihan yhtä epäterveellinen nikotiineineen kaikkineen, kuin se, joka poltetaan rehellisesti äidin nähden. Kysymys kun ei mielestäni kuitenkaan ole niin suuresta asiasta, että sen vuoksi tarvitsisi alkaa opettelemaan sitä silmät kirkkaina -valehtelun jaloa taitoa. Enpä sitä oppinut raivoraittiiksi minäkään, vaan syöksyin nurkan taakse sätkälle heti ratsuraippakoulutuksen jälkeen uudelleen, ja hyvinpä ko. hyödyke ehkä juuri siitä syystä maistuu edelleenkin. Jospas se poika oppisikin mieluummin arvostamaan rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä: Ihminen kun ei tuppaa vastuuta pakoillessaan pakoilemaan ketään muuta, kuin itseään, ja tunnettu tosiseikkahan on se, että se minäitse sattuu olemaan viimeinen ihminen maan päällä, keneltä kukaan voi karkuun päästä. Kyllä niitä syyttelijöitä maailmassa riittää ihan ilman, että sellaisen kanssa pitäisi joka ilta kömpiä nukkumaan vuodesta toiseen. Että näin, tällä kertaa.

Tänään olen viettänyt toista viikonlopputöillä ansaitsemaani vapaapäivää käymällä toisen naapuripitäjän hanakat-liikkeessä työhaastattelussa. Vastaanotto oli oikein positiivinen, ja paikka vaikutti todella mukavalta. Soittoralliani erinäisiin putki- ja eristysfirmoihin jatkan sitten maanantaina. Pitäkää nyt peukkuja, taas kerran!

Nyt taidan juoda vielä kupillisen kuumaa mokkaa, ja mennä odottelemaan seuraavaa lääkekuurista aiheutunutta pikakakkalähetystäni. Hauskaa viikonloppua teille kaikille!

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 17. Lokakuu - 17:07

Heitän tähän väliin nopean pikaraportin:

1. Viikkoni on sujunut sen verran sumussa ärsyttävän yskän, ja viikonloputtoman viikonloppuni jäljiltä, etten oikeastaan ole edes huomannut sen kulumista.

2. Sain tiistaina tietää, että firmalta loppuvatkin työmaat talveksi, joten saatan sittenkin joutua reissuhommin aika piakkoin.

3. Lopetin eristysurakkani tässä kohteessa eilen, joten siirryn maanantaina eristäjäksi toiseen kerrostalosaneeraukseen.

4. Ooh! Olen järjestämässä ihan oikeita juhlia kotiini! Kohta luokseni pitäisi saapua kaksi vuosien pyörteisiin hukkunutta lapsuudenystävää juomaan ja syömään. Ja illalla kapakkaan, tietysti. Nyt kun sinne jo päästään sisälle ikämme puolesta ihan laillisestikin, ja luulenpa, ettei edes papereita kukaan enää ala kyselemään. Niin se aika tekee tehtävänsä.

Hauskaa loppuillan jatkoa, mikäli huomenna en jaksa kirjoittaa, saatan olla hivenen huonovointinen.

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 11. Lokakuu - 18:53

Viikonloppuni ei ole eronnut juurikaan arjesta ihan siksi, että kävin verkkovillaharrastukseeni viehtyneenä eristämässä koko viemäriurakkani loppuun. Jäljelle jääneet kaksi viemärin mutkaa aion teettää heti huomenna aamulla apuapinanani viime viikot pyörineellä amatööriputkimiehellä. Näin jälkeen päin ajateltuna viikonlopputyöskentely oli oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua arkimelskaamiselle: Ei komentelevia pomoja ja rääväsuisia putkimiehiä, ja seurana kohteliaita Virolaisia. Meidät oikein kutsuttiin kahvillekin asukkaan kotiin, ja kaikkea. Nyt olen ansainnut loppukuulle kaksi kokonaista vapaapäivää. Aion viettää ne siinä vaiheessa, kun siirryn työmaalta toiselle.

Mikäli ette pane pahaksenne, lopetan tämänkertaisen viikonloppuraporttini tähän ja menen lipittämään iltamokkaa. Toivottavasti saan ensi yönä nukuttua tältä yskältäni. Hyvää yötä, ja kauniita unia.

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 8. Lokakuu - 20:11

Viikossani ei ole juurikaan muuta uutta kerrottavaa, kuin että olen ollut edelleen flunssainen, joka on haitannut merkitsevästi työmotivaatiotani, ja että sain virontuliaisinani laatikollisen jopa lidlin tarjoustuotteita halvempaa sakua lempivirolaiseltani. Tämän päiväsenä tarinanani voisin kertoa vaikkapa siitä, kuinka selitin pomolle äkillistä tarvettani koeponnistaa epämääräinen patterilinja jo ennen pattereiden asennusta niin sekavasti, että pomo kysyi, olenko aivan järjissäni. Vastasin pomolle olevani huippukunnossa, sytyttäen samalla tupakan ohella kädessäni olleen hamppunipun palamaan. Saatuani palamaan lehahtaneet hamput sammumaan, onnistuin lopulta selittämään sinäällään ihan asiallisen visioni operaatiostani siten, että saamme huomenna tehdä ponnistuksen toisen amatööriputkimiehen kanssa ihan kahdestaan. Ilmeisesti minuun siis luotetaan, ulkoisesta omalaatuisuudestani huolimatta.

Nyt hörppään kupillisen mokkaa, ja laitan huomiseksi uimahallivermeet valmiiksi. Olen käynyt siellä töiden jälkeen flunssastani huolimatta peräti kahtena päivänä.

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 4. Lokakuu - 20:03

Torstaisesta uhkauksestani huolimatta, en mennyt perjantaina töiden jälkeen uimahalliin, vaan aloin sen sijasta ruokatauolla kehittämään kroppaani kuumetta päivätorkuillani uskollisen ooppelini etupenkillä. Tästä johtuen lähdin jo kahvitunnilta pois töistä, ja painuin kotona suoraan pehkuihin nukkumaan tokkuraista oloani paremmaksi. Yllätyksekseni vointini parani jo lauantaina siinä määrin, että kykenin jo tänään suorittamaan perjantaina väliin jääneen pulikointituokioni Tuppukylän uimahallissa. Huominen uintireissu siirtynee tiistaille Mr. Puberteetin koulupalaverin vuoksi. 

Vaikka voinkin ihan ilolla teille ilmoittaa, että vaikka olenkin näiden nykyisellään terveellisempien elämäntapojeni myötä nyt ihan normaalipainoisten naiseläjien kirjoissa kaikkien kuudenkymmenenyhden kiloni voimalla, niin useimpien naisten tyyliin ihan täysin tyytyväinen en vartalooni kuitenkaan ole: Onko kellään mitään vinkkiä, kuinka tämän ikäinen nainen voi päästä eroon laihtumisen jälkeen vatsan seutuvilla rumasti roikkuvasta epäeroottisesta mahanahasta? Pystyykö sen vaikka jotenkin kiristämään selkäpuolelta, tai leikkaamaan vain yksinkertaisesti pois? Kyllä se masu silloin parikymppisenä vielä takaisin uomiinsa asettui lapsentekolihomisen jäljiltä, mutta mitäs nyt on tapahtunut, kun sama ilmiö ei käykään yhtä joutuisasti? Perin merkillistä.

Minun on kyllä nyt ihan pakko myöntää, ettei elämässäni ole tapahtunut mitään näitä massunahka-asioita jännittävämpää koko viikonloppuna. Kirjoitan huomenna lisää, jos ehdin. Eihän sitä koskaan tiedä, millaisiin seikkailuihin jännittävä putkimieselämä minut huomenna tempaa. Huoh.

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 1. Lokakuu - 20:02

Kuten olettekin varmaan huomanneet, olen viettänyt blogivapaan syyskuun, ja jatkan nyt amatööriputkimiestapahtumista kertoilemistani aina kun kykenen vielä töiden jälkeen tuottamaan sellaista tekstiä, jota kykenee tulkitsemaan ihan ilman psykoanalyytikon papereitakin.  Tosin täytyy myöntää, että työn tekeminen ei enää olekaan käynyt niin voimilleni, kuin ihan alussa: Olen nyt saanut matalat sokerini kuriin, eivätkä kädetkään ole enää sanottavammin oikutelleet totuttuaan ensin omituiseen työskentelyasentooni. Tällä viikolla sain myös toisen vasta valmistuneen amatööriputkimiehen avukseni päivä päivältä epätoivoisemmaksi käypää eristysurakkaani helpottamaan. Eli kaiken kaikkiaan elämäni on oikein hienosti mallillaan. Etenkin, kun sain tänään tietää, että työsopimustani jatketaan vielä lokakuun jälkeenkin, ilmaistuani samassa yhteydessä olevani valmis työskentelemään naapuripitäjän naapuripitäjässäkin asti. Kyllä nyt kelpaa!

Ajattelin aloittaa tämän bloginpidon tällaisella varsin suppealla terveyspainotteisella tiedotteella. Kuukaudessa ehtii sattua ja tapahtua kaikenlaista, mutta jääköön ne tapahtumat nyt sitten dokumentoimatta. Nyt särvin vielä perinteisen mokka-annokseni miettien samalla, jokohan huomenna hormonaalinen toimintani sallisi minun taas käydä naapuripitäjän uimahallissa töiden jälkeen? Huomisiin!

Pyryharakka