Amatööriputkimies

Kirjoittaja pyryharakka @ 14. Syyskuu - 19:03

Vaikka olinkin mielessäni antanut itselleni luvan olla kirjoittamatta mitään koko syyskuun aikana, kirjoitan nyt kuitenkin itselleni muistutukseksi muutamia tapahtumia kuluneen kahden viikon ajalta:

Tapaus nro. 1: Työsopimustani on nyt jatkettu lokakuun loppuun, ja olen myös saanut lupauksen töiden jatkumisesta senkin jälkeen, sikälimikäli töitä nyt vain on tarjolla. En siis ilmeisesti olekaan täysin mitätön noin amatööriputkimieheksi.

Tapaus nro. 2: Naapuripitäjän lehti kävi nappaamassa liikaleuastani kuvan putkiremontteja käsittelevään artikkeliinsa:

Selvittyäni kuvan näkemisestä aiheutuneesta järkytyksestä, olen hihittänyt sille itsekseni puolihysteerisesti viemäröidessäni ja eristäessäni: “Liikaleuka olennaisena osana nykyaikaista putkiremonttia”. Hysteeristä olotilaani lienee lisännyt vielä lauantai-iltainen pämppäysretkeni, josta toipuminen on ottanut yllättävän koville:

Tapaus nro. 3: Kävin siis lauantaina paikallisessa kapakassa kuulemassa, että vanha lapsuudenystäväni on kasvanut niin aikuiseksi, ettei enää viitsi keskustella kanssani, jonka jälkeen oijustin paikalliseen tanssipaikkaan tapaamaan vanhoja työkavereitani, huomatakseni siellä olevan käynnissä jonkinasteinen hevitapahtuma. Kotiin selvisin vasta neljän jäljestä ostettuani etnoravintolasta ison läjän pitsoja koko perheelle, ja hävitettyäni lapsille ostamani kalliit heviaiheiset t-paidat. Sunnuntai-aamu kuluikin sitten kyynelehtiessä tuppikullisen lapsuudenystäväni vuoksi: Vastahan se reilut kolmekymmentä vuotta sitten nappasi altani pois potan, jolle olin istumassa,  ja nyt minua ei enää tarvitse edes tervehtiä. Liekö isiltä peritty pomon paikka jouduttanut aikuiseksi kasvamista tähän suuntaan, vai voiko se kusi liristä tutunkin ihmisen päähän ihan itsekseen? No, enpä taida mokomasta enää piitata: Jospas se sitten neljän- viidenkymmenen vuoden päästä taantuu sen verran lapsen tasolle, että käy nykäisemässä portatiivin takapuoleni alta paikallisessa vanhainkodissa. Niitä aikoja odotellessa saa kyllä viettää auvoista aikuiselämäänsä ihan rauhassa duunareilta! Mhyh!!! NiiH!

Kahdessa viikossa on kyllä tapahtunut yhtä jos toistakin, mutta ei kuitenkaan mitään niin ihmeellistä, että jaksaisin niitä nyt alkaa ihan varta vasten muistelemaan. Taidanpa oikein siemaista kupillinen perinteikästä iltamokkaa, ja sitten aikaisin nukkumaan. Huomenna taas pitkä päivä liikaleuan esittelyä edessä!

Pyryharakka

Kirjoittaja pyryharakka @ 2. Syyskuu - 19:50

Olen poikkeuksellisesti jättänyt kuukauden angstikirjoitukseni tällä erää kirjoittamatta, koska kirjoitan nykyään aina harvemmin ja harvemmin, josta syystä angstikirjoituksiani olisi siis luettavissa useammin kuin ennen, ja näin ollen joku saattaisi luulla elämäni olevan angstisempaa, kuin mitä se edes todellisuudessa onkaan. Vaikken tämänkertaista tunteideni syvyyttä tänne jaksakaan vuodattaa, voin mainita olevani taas ihan iloisella mielellä, vaikkakin tosin hivenen flunssainen. Sainhan työsopimukselleni kuukauden jatkoaikaa, ja lupauksen työn jatkumisesta, mikäli rakennettavaa naapuripitäjässä riittää.

Työssäni ei erityisesti ole tapahtunut mitään mullistavaa. Olenpahan vain saanut eristää eristämisen perään, enkä ole toimenkuvaani oikeastaan pistänyt pahakseni. Itsehän mainostin pomolle voivani ko. operaatiota suorittaa ihan vapaaehtoisesti. Eristystoimenpiteiden lomassa kerkeää myös hämmästellä ja kummastella kaikkea jännää, mitä tuollaisen viisikymmentä-luvun kerrostalon sisään mahtuu. Erityistä ihastusta minussa on herättänyt alkuperäiset, nyt pois puretut vessan kalusteet. Ooh! Kylläpä ne ennenvanhaan tehtiin kestämään. Roudasin jopa kolme vuosimallin 1957  arabian lavuaaria kotiin asti. Nyt ne ovat olleet likoamassa pihanurmikolla jo muutaman viikon Virtuaalimiehen kiusana, koska en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi hangattua niistä tummentumia pois ennen varastointia.

Sain sentään itseni hillittyä tuomasta kotiin samana vuonna valmistettua pyttyjä, joita ihastelin kyllä työpaikalla. Otinpa oikein ja suoritin niille ihan ruumiinavauksenkin, ja ihmettelin jälleen kerran, kuinka yksinkertaisesta mekanismista on saatu nykyään niin monimutkainen. Entivanhaisen systeemin tilalle, jonka yksinkertaisuudessaan pystyi miltei kuka tahansa korjaamaan ja huoltamaan, on nykyään tungettu koko säiliön täydeltä pientä muovista sälää, jonka perimmäistä käyttömekanismia tajuaa tuskin kukaan ilman insinöörin papereita. Mahtaakohan kukaan tulevaisuuden putkimies päästä ihailemaan tämän remontin yhteydessä asennettuja tilpehööripyttyjä viidenkymmenenkahden vuoden päästä, kuten minä tänään. Epäilen vahvasti. Vieläkö muuten kukaan vessanpyttyjen vannoutunut ihailija muistaa tämän sivusta huuhdeltavan mallin:

Loppukadeettina mainittakoon, ihan jo rehellisyyden nimissäkin, että kyllä siihen on ihan varmasti sisuskaluja vaihdettu sen elinkaaren aikana useampaankin otteeseen. Mutta kyllä se sitten on niin hienosti muotoiltukin ja kaikkea!

Nyt taidan lopettaa tämän kertaisen paskahuussinpyttyhehkutukseni tähän, ja mennä suihkuun. Hiuksissani taitaa olla ainakin kilo villaa!

Pyryharakka

Ps. -Kimmeli- on valinnut Amatööriputkimiehen Päivien kimallusta 2 -blogin kuukauden blogiksi! Kiitos Kimmeli huomioimisesta!!!