Kirjoittaja pyryharakka @ 28. Helmikuu - 18:09
Tapahtumarikas loppuviikkoni on huipentunut siivoamiseen ja käyntiin paikallisessa Citymarketissa! Extremekokemukseni jännittävyyttä tässä plussa-tarjousten pyhätössä lisäsi se, että kassalla huomasin, että suurin osa kuluttamistani rahoista kului lemmikkieläinten ruokaan ja naamarasvaan, laadukkaan ihmisruoan jäädessä tois-sijaiseksi sivuseikaksi. Seuraava kohokohta tapahtuu illalla, kun pojat tulevat reissusta kotiin meuhkaamaan. En olisi vielä muutama vuosi sitten voinut uskoa, että elämäni olisi jonain päivänä näin tylsää ja mitäänsanomatonta. Tällä hetkellä mieltäni askarruttaa ajatus siitä, että lähtisinkö ensi viikonloppuna paikalliseen trendiravintolaan katsomaan, vieläkö osaan laulaa karaokea kännissä nuotin vierestä, aivan kuten vanhoina hyvinä päivinäni tapasin tehdä?
No, jospa ensi viikon koulussa ahkerointi saisi minut vain hyväksymään sen, etten ole enää nuori. Aika aikaansa kutakin.
Koska en eilen jaksanut juoda itseäni niin humalaan, kuin olisi pitänyt, yritän tänään kuroa laiminlyöntini umpeen. Tehkää tekin niin.
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 27. Helmikuu - 17:29
Jotta en toistaisi itseäni ihan jokaisessa postauksessani, kuvat kertokoon päivän tapahtumat puolestani:
09.00-15.00
15.00-
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 26. Helmikuu - 17:49
Tavallisen tympeä päivä. Vaikka olinkin vielä eilen niin katuvainen talven koulukarkuruudestani, en kuitenkaan lähtenyt tänään kouluun, vaan vietin aikaani Cityn sivuilla. Vaihdoin oikein kuvani peilikuvaan ja kaikkea. Olen koko päivän haaveillut työpaikasta: Sängynpohjalla tyhjyyteen tuijottaminen saattaa toisinaan olla jopa raskaampaa, kuin rivakkatahtinen putkienmutkien eristäminen rakennustyömaalla.
Nyt minulle tuli kiire mennä kilpailemaan Kaapon suosiosta juuri kotiin tulleen Virtuaalimiehen kanssa. Lienee sanomattakin selvää, etten voi antaa lipevän Virtuaalimiehen viedä paikkaani uuden rakkaani sydämessä.
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 25. Helmikuu - 18:48
Olen viettänyt ensimmäistä vapaapäivääni Kaapon kanssa tutustuen toistemme kulttuuriin. Olen ihan yllättynyt sen sopeutumista uuteen kotiin: Se viihtyy jo sylissä ja antaa rapsutella itseään, ja tulee aina vastaan, kun menen häkin luokse. Ainoa asia, josta olemme olleet eri mieltä, on kakkalaatikon perimmäinen käyttötarkoitus, Kaapo kun pitää sitä sänkynään. Kun laitoin muutamia pissaisia papereita laatikkoon pienenä hienovaraisena vihjeenä, se kävi siivoamassa ne sieltä pois, kampasi ja pesi korvansa huolellisesti, ja köllähti takaisin uuteen pesäänsä päivätorkuille. Myös musiikkimaku meillä on erilainen: Vanha suomalainen poikain vitutuslaulu loukkasi sen herkkiä tunteita niin kovasti, että se meni pesäänsä tömäyttäen takatassujaan kiukkuisesti, eikä tullut sieltä pitkään aikaan pois. Olen silti oikein ylpeä uudesta, sivistyneestä perheenjäsenestämme.
Olen myös tehnyt päätöksen, että alan heti maanantaista lähtien käymään koulussa joka päivä. Nythän siellä voi olla oikein mukavaakin, kun ei tarvitse enää istua teoriatunneilla, vaan voi touhuta kaikkia ammattiin liittyviä askareita ihan omaan vauhtiinsa. Soitan myös heti ensi kuun puolessavälissä uudelleen naapuripitäjään siitä eristäjän paikasta. Enhän minä koko loppuikääni voi maata sängyssä Kaapo sylissäni spiderpasianssia pelaamassa!
Nyt mokkaa juomaan ja takaisin häkin viereen istumaan. Huomisiin!
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 24. Helmikuu - 18:49
Ooh! Minulla on nyt vauva!
Heti käytyäni koulussa tekaisemassa seitsensivuisen putkimiesterminologiatentin, lähdin hakemaan oman Kaaponi kotiin synnytyslaitokselta. Sain ihan itse valita kolmesta pupusta, joista yksi kaapo oli jopa tyttöpuolinen. Kaikki puput olivat oikein kilttejä ja ihan saman näköisiäkin eivätkä ne rimpuilleet vastaan, kun niitä silittelin, mutta tämä Kaapo oli ihan erityinen. Otin sen siis syliini ja kuljeskelin ympäriinsä hämmästelemässä kaikkia niitä eri rotuisia ja -värisiä pupuja, eikä meistä kumpikaan joutunut paniikkiin koko aikana.
Nyt olemme koko iltapäivän ujostelleet toisiamme täällä makuuhuoneessa. Kaapo on pikkuhiljaa alkanut tutustua häkkiinsä kokeilemalla hampaillaan kaikkea. Syönytkin se on jo ihan ison annoksen kasvattajan mukaan antamaa ruokaa hörpäten kylmää vettä palan painikkeeksi.
Ooh! Eikö Kaaposta tulekin juuri se onnellisin ja viisain pupu maailmassa, ja eivätkö isot ja rumat koirat olekin jo ihan tarpeeksi vanhoja huolehtimaan itse itsestään?
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 23. Helmikuu - 18:07
Olen suorittanut näyttötehtävät tietokoneen käytöstä, sähköasennuksesta, pihalta roskien katselusta, eristämisestä ja iv-asennuksesta. Varsin työntäyteinen päivä siis. Huomenna vielä teoriakoe, niin opinnot olisi kursittu kokoon näiltäosin. Perseelleen menneen saneerausnäytön saan uusia myöhemmin keväällä.
En viitsi alkaa erittelemään, mitkä toimenpiteet menivät tänään huonosti, ja mitkä ihan erityisen huonosti. Sen verran voin kuitenkin asiaa valaista, että tämän päivän perusteella on jälleen odotettavissa se kakkonen. Vituttaisi ja itkettäisi, mutta ei jaksa. Vituttamisen ja itkettämisen sijasta juon mokkaa miettien yhteistä tulevaisuuttamme Kaapon kanssa, ja sitten aikaisin nukkumaan. Huomenna voinkin jo kirjoitella tänne onnellisesta perhetapahtumastamme!
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 22. Helmikuu - 19:02
Olemme valmistautuneet ylihuomiseen perheenlisäykseemme: Virtuaalimies on piilottanut makuuhuoneestamme viimeisetkin sähköjohdot ja tehnyt tason läppärilleni. Itse puolestani vesoin ojan puhtaaksi pajuista, ja katkoin ne sopivan mittaisiksi pätkiksi. Touhuttuani harrastukseni parissa tunnin verran, tulin ajatelleeksi naapurin maanviljelijän joka vuosi peltoonsa levittämiä myrkkyjä, jotka suurella todennäköisyydellä ovat kyllästäneet ojan pohjalla kasvavat pajut ihan totaalisesti. Koska en kuitenkaan tahtonut myrkyttää pupuparkaa heti sen kotiuduttua, rämmin kauemmas taimikkoon pajupusikkoa harventamaan. Nyt alkaa ensimmäisen yhteisen vauvamme koti olla siinä kunnossa, että sen voi tiistaina tuoda tänne ihan turvallisin mielin.
Tässä kaikessa puolihysteerisessä puuhastelussa on se hyvä puoli, etten ole ehtinyt miettiä huomenna alkavaa kaksipäiväistä näyttökoetta ollenkaan. Miksipä se miettimällä paranee? Jos olisin jollain lailla tahtonut asiaan vaikuttaa, olisin voinut esimerkiksi lukea siihen. Nyt menen keittelemään mokkaa. Tänään pitää alkaa hyvissä ajoin nukkumaan!
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 22. Helmikuu - 11:57
Tämä merkintä on täysin turha, ja kertoo ihan pelkästään täydestä idioottimaisuudestani virtuaalimaailmassa. Kirjoitan tänne jotain järkevämpää myöhemmin, mikäli normaalipostauksiani nyt voi tätä hengentuotostani järkevämmäksi kutsua.
Pyryharakka
Ps. Pieni lisäys näin jälkikäteen:
- Monimutkainen satsaukseni palkittiin. Hengentuotteeni näyttää nyt juuri sellaiselta, kuin haluankin sen näyttävän. Onneksi olkoon Pyryharakka!
Kirjoittaja pyryharakka @ 21. Helmikuu - 15:54
Näyttökokeeseen lukemisen sijasta olen touhunnut netissä niin opetellen uutta bloginpitojärjestelmää, kuin lisäilemällä kuvia rasittavista lemmikeistäni lemmikkisivuille juoden samalla halpaa jouluolutta, vaikka rasittava Virtuaalimieheni esittikin kainon toivomuksen, että voisin tämän toimintani ohella tehdä joitain yleistä viihtyvyyttä kohentavia toimenpiteitä torpan sisätiloissa. Mielestäni elämä on kuitenkin aivan liian lyhyt moiseen touhuamiseen: Me putkimiehet tartumme hetkeen. Me elämme täysillä!
Ainoa huono puoli tässä riehakkaassa päivässäni on se, että blogin lukijamäärät ovat pudonneet pohjalukemiin. Luulen, että uudessa laskurissani on jotain vikaa! Typeristä postauksistanihan tämä notkahdus ei voi johtua, eihän?
Taidanpa jatkaa kyttäämistä, ja miettiä, kuinka saisin lisää lukijoita houkuteltua kiinnostumaan jännittävästä putkimies-elämästäni, ja muutaman oluenkin voisin ehkä juoda. Kippis!
Pyryharakka
Kirjoittaja pyryharakka @ 20. Helmikuu - 16:48
Vaikka olenkin talven mittaan avautunut täällä julkisesti blogin laskurin puuttumisesta aiheutuneesta sielullisesta tyhjyydentunteestani, uusi päivitys on korvannut minulle kaiken kärsimäni tuskan: Minulla on nyt uusi, entistä ehompi laskuri, joka kertoo minulle blogin tapahtumat kymmenen kertaa analyyttisemmin, kuin se vanha ja aikansa elänyt slim stat. Oi onnenpäivää!
Paitsi, että olen järisyttävän onnellinen laskurini ja hyvin menneen näyttökokeeni takia, myös rakas ooppelini on päässyt katsastuksesta läpi. Kaksi viikkoa sitten kateellinen katsastusmies väitti sen oikean jousen olevan poikki, joten Virtuaalimies suoritti sille eilen onnistuneen operatiivisen toimenpiteen vapaa-ajallaan autoräveltämöllä. Nyt voimme ihan huoleti ajella kouluun ja takaisin koko kevään ilman, että kateelliset poliisit tulisivat repimään siltä kilpiä pois.
Taidanpa juhlistaa onnenpäivääni korkkaamalla alennusmyynnistä ostamani jouluoluen ja jatkaa laskurin vahtimista. Ymmärtänette varmaan, etten voi lukea näyttökokeeseen tänään.
Pyryharakka
Pyryharakka