Amatööriputkimies

Nuorena sitä jaksaa. Muutettuani torppaan seitsämäntoista-vuotta sitten, minulle iski armoton eläinkuume. Tätä kuumetta kesti niin pitkään, kunnes aloitin opiskelut 23-vuotiaana, ja aikani ei enää riittänyt hoitaa kahta pientä lasta, opiskelua ja eläintarhaa. Skannaillessani muutamia kuvia niistä suurimmista persoonista, jotka täällä torpassa ja tiluksilla ovat pyörineet, mieleeni tuli monta huvittavaa tapahtumaa tältä ajalta. Lieneekö niin, että aika kultaa muistot, vai onko minulla ihan oikeasti aina toisinaan ikävä tätäkin porukkaa?

 Suosikkikissani Mörkö. Menimme kevättalvesta lapsuudenystäväni nevetan vintille hakemaan minulle tallikissaa. Koska pennut olivat villikissan poikasia, laitoin käteeni paksut rukkaset, ja paksun toppatakin, koska arvelin sen ihmisarkana otuksena raatelevan minut riekaleiksi. Otin pennun kiinni, ja se alkoi kehrätä sylissäni. Yhteinen taipaleemme kesti yli kolmetoista vuotta, ja koko aikana Mörkö alemmuudentuntoisena kissana ei tahtonut sisälle asumaan, vaan asusti koko elämänsä ulkorakennuksessa. Eräänä syksynä menin tallille kissaani etsimään löytämättä sitä, enkä löytänyt sitä seuraavana päivänäkään, enkä seuraavana, enkä seuraavana. Minnehän mahtoi vanha uskollinen ystäväni kadota kuolemaan? Lakaistessani tänä syksynä tallin lattiaa, huomasin ensimmäistä kertaa valussa pienet kissanjäljet. On  mahtanut Mörköparka ravistella tassujaan, kun on märkään sementtiin ne kastanut. Tuli ihan tippa silmään, kun löysin vuosien takaisen viestin tältä ystävältäni.

 Ankkani Vaakku isäni  Kessu-koiran juttusilla. Vaakku eli ankaksi pitkän ja työntäyteisen elämän. Se käveleskeli kaiket kesät pitkin tiluksia vapaana, ja talvet eleli muiden otuksien kanssa tallissa. Eläin, jonka mukaan käsite itsetunto on keksitty. Hauskin muisto minulla on Vaakusta, kun Mr. Puberteetti puolentoista-vuoden ikäisenä touhusi pihalla, ja Vaakku seisoi aina sen vieressä joka paikassa. Vasta pidemmän ajan kuluttua huomasin, että Mr. Puberteetti otti ankkaa kaulasta kiinni, ja kantoi sen aina uuteen työkohteeseensa. Vaakku ei moisesta käsittelystä ollut moksiskaan, pikkujuttujahan nämä tällaiset merkkihenkilölle ovat. Eräänä kesänä pojat tulivat isänsä kanssa kaupungista kotiin, ja Vaakkurukasta oli jäljellä enää pelkkä pää ja höyhenet. Kuka söi tilusten kulttuuripersoonan?

 Kun pojat olivat vielä ihan pieniä, tiluksilla juotiin vuohenmaitoa. Kuttuja minulla oli kolme, ja ne täällä ollessaan ehtivät saattaa maailmaan jälkikasvua aika lailla. Rakastajana tyttölaumallani kävi ilkein ja äkäisin tuntemani pukki Hannibal, onneksi vain vierailevana tähtenä aina kiima-aikaan. Kuvassa Mr. Puberteetti kouluttamassa liutaa Hannibalin aikaansaannoksia.

 Kuttulaumastani persoonallisin pakkaus oli ehdottomasti Pippuri. Varsin vaikuttavalla egolla varustettu persoona tämäkin. Pippuri onnistui myös aiheuttamaan yhden päivän kestävän hämmingin katoamalla päiväksi päivän ikäisten kiliensä luota. Kyllä sitä etsittiin ja ihmeteltiin ja ihan jo itkettiinkin, kun luulin, että sille on sattunut jotain ihan hirmuista, eihän kuttu kilejään tuollalailla yksin jätä. Myöhemmin huomasin hevosten katselevan pellolle päin, ja näin Pippurin seisovan keskellä peltoa kaurasäkki päässään. Pöljä vuohi oli siis karannut karsinastaan ja mennyt ahnehtimaan kauroja säkistä, juuttuen siihen sarvistaan kiinni ja juosten pussi päässään mitään kuulematta ja näkemättä ympäri lähitienoita.

 Rakas tammani Jutta. Alunperin siskoni ostamasta varsasta sulkeutui myöhemmin rakkauslapsen äiti ja ihan oivallinen ratsu. Olen netin kautta saanut myöhemmin ongittua sen tiedon, että Jutasta tuli lopulta oikein hieno ratsu jonnekin Helsingin suunnalle.

 Tällaista rodeoratsastusta on orivarsan kouluttaminen ratsuksi. Olen tässä kuvassa ihan ensimmäistä kertaa Jyrkin selässä. Saatettuaan Jutan siunattuun tilaan, se ajatteli tehdä saman tempun heti varsan syntymän jälkeen uudelleen, ja tuli vahvasta puu-aidasta karmit kaulassa läpi. Tähän minäkin sanoin haisevan vastalauseeni, menin Jyrkin luo, käskin sen tamman selästä alas, ja talutin talliin. Ei ole orin kuuliaisuudella rajaa, ei. Toisesta oristani Vekasta en kuvaa tänne löytänyt. Sen jälkeen kun Veka kuoli ruunauksen yhteydessä tuohon pihalle, ei tähän taloon enää hevosta tule!

Eiköhän nämä muistelmat jo tältä erää riitä, vaikka kuudessa vuodessa ehtiikin sattua ja tapahtua vaikka minkälaista tällaisen katraan kanssa. Nykyisellään lähinnä ihmettelen, miten silloin jaksoin eto elukoiden kanssa päivät pitkät touhuta, kun nuo kolme koiraakin alkaa olla jo ihan liikaa, vaikka lapsetkin ovat jo isoja. Nykyisellään tallini on täynnä ajoarsenaalia, ja ehkä ihan hyvä näin. Mopoja ja mönkijöitä ei tarvitse nousta aamulla aikaisin ruokkimaan, ja ne pärjäävät siellä keskenään vaikka koko talvenkin, vaikkei niitä edes välillä katsomassa kävisi.

Pyryharakka

Tavallisen tylsä päivä lukuunottamatta sitä seikkaa, että olin jopa normaaliakin ärtyisämpi väännellessäni mustasta putkesta patteriverkostokyhäelmääni seinään. Jos pyryharakkamaailmassa päätetään tehdä jotain, ei tämän tekemisen alkamista viitsittäisi odottaa puolta päivää pidempään. Tiedossa on siis varsin pitkä kaksi viikkoa. Paitsi, että työpaikka olisi minulle enemmän kuin tärkeä jo ihan rahallisestikin, niin välttäisin sen avulla myös kuukauden pituisen itsensä idiootiksi tuntemisen koulun penkillä. Työn ohessa loppu opiskelemiset kestäisivät enää kuusi päivää kevään aikana. OiVoi VoiVoi Pitäkää peukkuja, jooko! 

Seuraavaksi ohjelmanumeroksi aion järjestellä työpöydälläni notkuvat putkimiesterminologiamonisteläjät vähemmän tilaa vievään muotoon kuitenkaan polttamatta niitä, jonka jälkeen asennan uuden, hienon skanneritulostimeni käyttöön. Siinäpä sitä ohjelmaa täksi illaksi.

 Pyryharakka

Työhaastattelu sujui oikein hienosti, eikä pomo edes tippunut tuoliltaan palkkatoiveeni kuultuaan. Parin viikon kuluttua tiedän, millaisen vaikutelman tulin itsestäni antaneeksi. Tulin reissusta kotiin vasta puolisen tuntia sitten, koska minun täytyi taas perinteeksi muodostuneella tavallani harhailla ympäri naapuripitäjää ulospääsytietä etsien. Harhailureissullani tosin satuin osumaan kauppakeskukseen, josta mukaani tarttui Epson merkkinen skanneritulostin, sekä iso kasa uusia pitsipöksyjä. Molemmat artikkelit herättivät huomioni ihan vain siksi, että sain ne halvalla.

Selvittyäni viimeinkin Tuppukylään, kävin hakemassa tilaamani yltiöseksikkäät Elloksen vaatteet postista. Keimailtuani hetken peilin edessä, huomioni kiinnitti se seikka, että hame on niin lyhyt, että paljastan nolosti genitaalialueeni kumartuessani nostamaan tippunutta tupakka-askia lattialta. Kysymys kaikille tätä blogia säännöllisesti lukeville kauniisti pukeutuville naisille: Voiko tällaista hametta pitää ilman villahousuja?

Koska me putkimiehet saatamme olla luonteeltamme hyvinkin ujoja, menen seuraavaksi viikkaamaan pornahtavat vaatteeni huolellisesti komeroon. Kuka nyt julkisissa tiloissa vapaa-ehtoisesti takapuoltaan esittelisi? 

Loppujenlopuksi taidan siis tämän päivän jälkeen ihan oikeasti tarvita sen työpaikan, jotta saan tämän ylenpalttisen työnhakureissuni kustannukset maksettua. Nyt iltakahville.

Pyryharakka

Tänään on torpan sisustuksessa tapahtunut hirveästi kaikkea, vaikken itse olekaan varsinaisesti paljoa vaikuttanut asiaan. Virtuaalimies se yhteistä kotiamme on touhunnut koko päivän, ja täällä alkaa oikeastaan tuntumaan aika kodikkaalta, jahka ensin opin muistamaan missä mikäkin tavara sijaitsee. Oikeastaan on ihan hirveän hyvä olo, kun enää ei mikään muistuta minua ällöttävistä Kaikkivaltiaan hallinnoimista vuosista ja sairaudesta. 

Sensijaan, että olisin aktiivisesti auttanut Virtuaalimiestä tässä projektissa, olen värjännyt hiukset ja keimaillut peilin edessä niitä laittelemassa ja kihartamassa. Me putkimiehet saatamme aina toisinaan olla hyvinkin laiskaa ja itserakasta porukkaa.

Nyt menen leipomaan pohjan poropitsaa varten ja alan valmistautumaan henkisesti huomiseen työhaastatteluun. Pitäkää peukkuja! Siihen työhaastatteluun siis, eiköhän se pitsapohja onnistune ihan omalla painollaan.

 Pyryharakka

Olen käyttänyt aamupäiväni uppoutumalla siskoni oraksen suihkuhanan arvoitukselliseen maailmaan ja upouuden vauvan vaippojen vaihtamiseen. Molemmat toimenpiteet sujuivat hieman hapuillen: Vaipanvaihto siksi, että taidot ovat päässeet ruostumaan tässä yli kymmenen-vuoden aikana, ja hanan korjaus siksi, että sillä saralla ei taitoa ole edes vielä päässyt kertymään. 

Parhaillaan seuraan vierestä, kun siideriä latkiva Virtuaalimies purkaa viimeisiä tavaroitaan torppaan. Siitä se yhteiselämä alkaa.

Pyryharakka

Varsin  jännittävä päivä. Käydessäni eilen illalla mol:in sivuilla, silmiini osui eristäjän paikka naapuripitäjässä. Soitin sinne heti aamulla, ja sovimme työhaastattelun maanantaiksi. Ainoa huono puoli ko. paikassa on se, että joudun olemaan reissun päällä viikot, eli Virtuaalirakkaus Virtuaalimiehen kanssa saattaa jatkua edelleen. Tällä kertaa vain niin päin, että Virtuaalimies mesettää torpassa ja amatööriputkimies tien päällä. No. Eipäs nyt mennä asioiden edelle, odotetaan nyt ensin maanantaihin, ja suunnitellaan tulevaisuutta vasta sen jälkeen, voihan se olla ettei minulle mitään töitä edes tarjota.

Kävin koululla etsimässä puoli päivää osia, ja asensin patterin seinään. Kerkesin jo asentaa kannakkeitakin ja taivutella putkia, kunnes huomasin, että loppui taas päivä kesken. Jatkan siis ensi viikolla tätä hapuilevaa toimintaani.

Nyt menen jatkamaan sen viimeisen Virtuaalimiehenodotuspitsan leipomista ja juomaan lahden sinistä virvoitusjuomaa. Uusi elämä alkaa tänään kymmenen maissa. Pitäkää peukkuja, ettei tästäkin suhteesta tule samanlainen pannukakku, kuin niistä kaikista edellisistä. Vähän pelottaa ja arveluttaa, mutten anna sen liiemmälti häiritä elämääni.

Pyryharakka

Olen rakentanut Tuppukylän uuden, hienon uimahallin loppusilausta vaille valmiiksi! Putkimiesten puolesta ei mene enää kauaakaan, kun siellä voidaan vääntää hanat auki, ja laskea altaisiin vedet. Käytin tänään aikaani pällistelemällä kaikkia hienoja vempeleitä ja asennuksia yrittäen samalla miettiä mikä lämmönsiirrin ja pumppu ja venttiili ja paluuputki kuuluu ja minne. Täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää, etten tainnut vielä ihan kaikkea sisäistää. Loppupäivästä sitten kiinnittelinkin peitelaippoja kaikkialle, mihin vain putoamatta yletin. Siitä huolimatta että tuntuukin mukavalta, kun projekti alkaa olla loppusuoralla, niin se tarkoittaa sitä, että minulle ei nyt toistaiseksi ole käyttöä työelämässä. Pitänee jatkaa hyvin sujuneita harjoituksiani koululla. Olen jo suunnitellut tekeväni oikein portfolion ja kaikkea. Elämässä ei pidä lannistua, vaikka rakennustoiminta luonnollisesti lakkaakin koko Suomesta samana päivänä, kun valmistun.

Taitaa olla perinteisten iltakahvien aika. Tänään vietämme Virtuaalimiehen kanssa viimeistä iltaamme virtuaalimaailmassa, huomenna tästä uudesta poikaystävästäni sulkeutuukin ihan oikea elävä mies elävää elämäämme elämään. Kaikkea sitä.

Pyryharakka 

Ihana päivä! Osasin jo asentaa putkia siististi melko vähällä ähkimisellä, ja eräs koulumme uusista amatööriputkimiehistä luuli minua huomattavasti nuoremmaksi, kuin todellisuudessa olenkaan. Voitte siis ihan huoletta kutsua minut asentamaan kylpyhuoneidenne vesi-kalusteita, lupaan olla ähkimättä ja sotkematta paikkoja tarpeettomasti. Kotimatkanikin sujui huonosta ajosäästä huolimatta ihan rattoisissa tunnelmissa musiikkia kuunnellen ja putkimiesasioita miettien. Loistokkaan päiväni olisi voinut vielä kruunata viikonloppuna tilaamani elloksen paketti seksikkäine vaatteineen, mutta ehkä moinen onni olisi jo mennyt ihan överiksi, ei makeaa mahan täydeltä.

Jos ette pane pahaksenne, tanssahtelen nyt suihkuun ja illalla ajoissa nukkumaan. Huomenna töihin taas.

Pyryharakka

Koululla asentamassa jälleen. Epäilykseni jonkinasteisesta tarkkaavaisuushäiriöstä vahvistuivat, kun aamupäivän aikana vääntelin kupariputkia pilalle, koska ympärillä pyöri taas porukkaa ja hommat alkoivat sujumaan loistavasti vasta sen jälkeen, kun kuhina iltapäivällä hiljeni.

Voiko lääkäri määrätä potilaalle ADHD-lääkettä, mikäli tämä kuvailee vääntelevänsä putkia ihan väärään suuntaan sosiaalisissa tilanteissa, vai voisinko auttaa itse asiaa kuuntelemalla väännellessäni Loiria ja olemalla masentunut, ihan niinkuin silloin hitsauspäivänäkin? Vai kirjoittako lääkäri minulle lääkityksen sijasta M1-lähetteen, mikäli menen kuvailemaan edellämainittua oirehdintaani ja keksimääni kotikonstia vastaanotolle, vaikken tätä tehdessäni edes tarkastelisi vastaanottohuoneen pieleen mennyttä lavuaarin kannakointia suupielet irvokkaasti nytkähdellen?

Taidanpa jättää lääkärireissun väliin tälläerää, ja tyytyä keittämään itselleni ja pojille iltakahvit.

Pyryharakka

Aika normipäivä. Myöhästyin töistä puolitoista tuntia ja olin töissä pidempään puolitoista tuntia. Podin jostain merkillisestä syystä eristäessäni huonoa omatuntoa siitä, että olin jättänyt muutaman sauman teippaamatta eräästä paikasta, missä ne olisi nimenomaan pitänyt teipata. Jos elämässä ei juuri parhaillaan ole suuria murheita, voi niitä keksiä ihan itse. Jos ei sitten muusta, niin muutamasta pinnoitteen alle jääneestä teippaamattomasta kohdasta.

Menen huomenna ja ylihuomenna koululle jatkamaan asennuksen voittokulkua. Jahka saan kalusteasennukset harjoiteltua, aion asentaa muutaman patterin seinään putkineen kaikkineen.

Koska minulla ei juuri nyt ole oikeastaan mitään tämän kummempaa raportoitavaa, menen ottamaan koirat sisään, ja lähden kierrokselleni nettiin. Taidanpa oikein mennä sivistämään itseäni Cityn suljetulle osastolle, siellä kun on aina yhtä rakentavaa ja ahaa-elämyksiä tuottavaa materiaalia tarjolla. Moikka!

 Pyryharakka